Viimepäivinä on kohistu Kansanedustajien koteihin epäillysti tapahtuneista luvattomista tunketumisista.

Koteihin on epäillysti tunkeuduttu ilman, että oviin on jäänyt ulkoisia murron jälkiä. Todisteina tunkeutumisista on ollut mm. vetämättä jäänyt vessanpönttö💩, yäk!

Ottamatta sen enempää kantaa vetämättömien pökäleiden kokoon, tai muihinkaan noudattamatta jätettyihin yleisiin käytössääntöihin, haluan jakaa oman näkemykseni tavoista, joilla sun pönttöön ei tulla luvatta paskomaan. Siis lähinnä lukituksen ja murtoturvallisuuden näkövinkkelistä.

Käytännössä ihan perus toimilla voidaan tehokkaasti ehkäistä eri lähteissä kuvatuilta luvattomilta tunkeutumisilta.

Kaikki toimet ja konstit eivät valitettavasti kuitenkaan ole aina yksilön hallittavissa, koska esim. taloyhtiöissä on omat sääntönsä, jotka saattavat estää esim. ovien muokkaamisen, varmuuslukkojen omatoimisen asennuttamisen, lukitusjärjestelmän hallinnoinnin yms.

Jokainen voi kuitenkin omalla toiminnallaan tehostaa turvallisuutta ja koittaa vaikuttaa myös taloyhtiötasolla asioihin.

Ovessa olevan lukituksen käyttäminen

Mielestäni ensimmäinen ja ehdottomasti yksinkertaisin tapa tehostaa lukitusturvallisuutta ja ehkäistä luvattomilta tunkeutumisilta on huolehtia, että ovea ja sen varusteita käytetään oikein. Yksinkertaisimmillaan huolehtia, että oven lukitus takalukkiutuu.

Oven takalukolla, joskus puhutaan kansanomaisesti myös turvalukituksesta, tarkoitetaan Suomessa sitä, että ovessa oleva käyttölukkolaite / lukkorunko automaattisesti takalukittuu oven sulkeuduttua tilaan, jossa käyttötelkeä ei ole helposti mahdollista esim. koukulla pakottaa auki.

Aina ovi ei mene automaattisesti, tai suosiolla takalukkoon, koska esim. oven tiiveys, tai oven ja sen varusteiden väärät säädöt saattavat estää asianmukaisen toiminnan. Mikäli ovessa ei ole ulkopuolella painikeosaa, josta testata oven lukituksen tilaa, voi olla vaikeaa varmasti tietää, että ovi oikeasti on takalukossa.

Takalukituksen toimivuuden voi helposti testata Helamiehen takalukkokikalla, josta alla siitä pikkuinen video.

Mikäli ovessasi on ihan perinteinen painikekäyttöinen mekaaninen lukkolaite ja pääset huoneistosta ulos vain painamalla painiketta, ei ovesi ole ollut takalukossa.

Mikäli puolestaan olet poistuessasi ”pakotettu” avaamaan ovesi vääntönupista, joka pääsääntöisesti sijaitsee oven painikkeen yläpuolella, on ovesi ollut ainakin osittain takalukitussa tilassa.

Lukkorungon etulevyssä, josta lukitusteljet tulevat ulos ja jossa on lukkorungon mallimerkinnät yms. sijaitsee myös ns. päiväkäyttökytkin (alla kuva).

Päiväkäyttökytkimellä voidaan määrittää meneekö lukkorunko takalukkoon, vai onko se ns. päiväkäytöllä, eli aukeaa aina painikkeesta.

Kytkimen nappulan ollessa yläasennossa, on lukko takalukitustilassa ja ovi sulkeutuessaan takalukittuu.

Kytkimen nappulan ollessa ala-asennossa, on lukko päiväkäytöllä, eli mm. huoneistosta pääsee ulos pelkkää painiketta painamalla. Tämä tila mahdollistaa myös sen, että ulkoapäin esim. koukulla on joissain oviympäristöissä mahdollista avata lukko ja päästä luvatta sisään.

Mikäli ovi ei kaikesta roplaamisesta huolimatta mene takalukkoon, on syytä kutsua huolto paikalle.

Avainturvallisuus (koskee myös erilaisia koodihärveleitä)

Lukkoa käytetään oikein ja kaikki pelaa mainiosti, check. Olet airon mitan verran turvallisemmilla vesillä.

Avainturvallisuus on vähintään yhtä tärkeää luvattomien tunkeutumisten ehkäisemisessä, kuin takalukkokikkakin.

Valitettavasti taloyhtiössä tähän seikkaan on vaikea yksilön suoraan ja nopeasti vaikuttaa, koska lukitusjärjestelmään johon avaimet oleellisesti kuuluvat, liittyvät päätökset tehdään yhtiötasolla. Avainturvallisuus on kuitenkin hyvä tiedostaa, jotta asiaa voidaan edistää.

Omakotitaloissa yms. kohteissa, joissa vastuu lukituksesta ja avaimista on yksinomaan sinun hallussasi ja päätökset tehdään suurin piirtein suoraviivaisesti, avainturvallisuuteen pystyy vaikuttamaan paljonkin.

Taloyhtiössä on ensiarvoisen tärkeää, että kaikkien avainten sijainnista on tarkka tieto.

Patentoiduissa mekaanisissa, sekä elektromekaanisissa lukitusjärjestelmissä tämä on suhteellisen yksinkertainen asia, koska avaimia ei voida luvattomasti teettää esim. suutareilla tai lukkoliikkeissä.

Toki käsistään näppärä ryökale mahdollisuuden saadessaan pystyy kopioimaan mekaanisen avaimen. On myös muita tapoja selvittää esim. mekaanisen lukoston yleisavaimen valmistamisen kaava, mutta en nyt lähde tässä ketään siihen perehdyttämään.

Elektromekaanisen avaimen kopiointi onkin sitten jo haastavampaa ja melkeimpä mahdotonta.

Avainturvallisuudessa oleellista kuitenkin on, että avaimia hallinnoiva taho systemaattisesti ylläpitää avainturvallisuutta pitämällä kirjaa avainten määrästä ja kenelle kukin avain on luovutettu. Luonnollisesti seuraa myös, että ”lainatut” avaimet palautuvat esim. remppafirman käytöstä.

Lukitusjärjestelmää, josta on patentti rauennut, on mahdotonta avainturvallisuuden osalta ylläpitää. Toki luovutetuista avaimista voidaan pitää kirjaa, mutta avain on helposti ja tavallaan luvallisestikin kopioitavissa. Väärälle kaverille luvallisesti luovutettu avain saattaa päätyä suutarin kopioitavaksi, jolloin mekaaniseen lukitusjärjestelmään on luotu avain, josta ei ole kenelläkään tietoa. Lainattu avain palautetaan ja kopioitu avain laitetaan odottamaan uusia seikkailuja. Tämä koskee kaikkia asuinmuotoja, taloyhtiöstä mökkeihin.

Lukostoon kuuluvan, vaikkakin luvatta kopioidun avaimen käytöstä ei vetämätöntä pönttöä lukuunottamatta juurikaan jälkiä jää, mikäli avainkopio on valmistettu huolella. Huolimattomasti valmistettu avainkopio jättää käytettäessään ns. keksinmuruja, joista voidaan todentaa luvaton käyttö, mutta se tapahtuu vasta jälkikäteen, kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Mahdolliset jäljet eivät myöskään yksilöi luvatonta vierailijaa, saati kerro vierailun tarkkaa ajankohtaa.

Lukitusjärjestelmän ja/tai avaimen patentilla tarkoitetaan sitä, että voimassa oleva patentti suojelee juridisesti luvattomilta avainten kopioinneilta. Avainaihioita ei ole virallisesti saatavissa, eikä ammattilaiset suostu ilman asianmukaisia lupia avaimia valmistamaan, tai tehtaalta tilaamaan. Kyseessä on kuitenkin vain juridinen suoja, jota meillä Suomessa aika hyvin kunnioitetaan. Fyysisesti patettikaan ei voi estää luvattoman avainkopion tekemistä, mikäli sellaiseen taitoa löytyy.

Elektromekaaninen lukitusjärjestelmä on lääke tähänkin ongelmaan. Avaimen käytöstä jää elektroninen jälki, eikä luvattoman avainkopion tekeminen ole mahdollista (kovinkaan yksinkertaisesti). Lisäksi kadonneet avaimet saa poistettua käytöstä helposti ja nopeasti.

Omakotitalon omistajan vastuulle jää pitää kirjaa avainten sijainnista. Omakotitaloissa kaikenlaiset avainmallit, patenteista ja niiden voimassaolosta riippumatta, ovat mahdollisia ja turvallisia, kunhan avaimista pidetään hyvää huolta.

Avainturvallisuuteen liittyy oleellisesti myös kovinkin yleiset kooditoimiset elektroniset lukkolaitteet. Näitä ei pidä sekoittaa aikaisemmin mainittuihin elektromekaanisiin järjestelmiin, joista jää kattava käyttödata ja joita pystytään näppärästi etänäkin hallinnoimaan.

Nykyään turvallisuuden näkökulmasta monen omakotitalon lukituksen ja varsinkin avain- tai pikemminkin avausturvalisuuden heikoin lenkki on käyttäjäystävällinen paristokäyttöinen kooditoiminen lukkolaite. En nyt mainitse tuotemerkkejä, kun puhutaan tiettyjen tuotetyyppien suolaamisesta, mutta näitä härveleitä on paljon.

Suurimmat ongelmat näissä tuotteissa liittyvät siihen, että kätevänä käyttötapana pidetty koodi liikkuu nanosekunnissa viestillä eteenpäin. Monestikaan nämä härvelit eivät edes kerää kulkulokia, joten koodin käytöstä ei jää tarkasti identifioitua dataa.

Koodi on myös mahdollista vakoilla vaikka vain seuraamalla koodilukon käyttämistä.

Ollessani snadi skloddi Helsingin Vallilassa, oli meillä tapana yytsiä vanhan Poliisitalon oven koodi vakoilemalla kiikareilla läheiseltä parvekkeelta. Tietämättömän poliisisedän mennessä ovesta koodilla sisään, smyygaili toinen jannu kiikarilla ja luetteli numeroita ja toinen kirjasi niitä ylös. Koodilla saimme pääsyn poliisitalon yläkerrassa sijaitsevaan liikuntasaliin, jossa sitten koko kulmakunnan kundit pelasivat salaisia sählymatsejaan.

Kuluneesta koodinäppäimistöstä on myös helppo katsoa koodi, koska harva sitä kovinkaan usein vaihtaa. Numerot paperille ja vaihtoehdot kehiin. Mitä vähemmän numeroita, sitä helpompi avata. Esim. nelinumeroinen koodi aukeaa minuuteissa, tosin lyhyet koodit koskevat pääsääntöisesti taloyhtiöiden alaovia, joista ei suoraan pääse asuntoihin sisään.

Varmuuslukko

Ehdottomasti varmin tapa suojata koti, on varustaa ovi, tai ovet varmuuslukoilla, joiden avainta ei todellakaan jaella mihinkään. Mikäli varmuuslukittu ovi halutaan luvatta auki, ei jää pelkkien pökäleiden havainnoinnin varaan, että selviää asunnossa vierailtaneen luvatta.

Varmuuslukko, tai turvalukko on erillinen avaintoiminen lukkolaite, joka asennetaan monesti normaalin käyttölukon yläpuolelle, sitä n. 40 cm korkeammalle.

Varmuuslukkoa ei kiinnosta onko lukitusjärjestelmän patentti voimassa, onko asunnon varsinaisesta käyttölukon avaimesta tehty luvattomia kopioita, tai seikkaillaanko taloyhtiössä yleisavaimella. Nimensä mukaisesti asianmukaisesti käytetty ja hallinnoitu varmari ja sen avaimet ovat varma tapa suojata koti.

Taloyhtiöissä on erilaisia käytäntöjä näihin lukkomalleihin liittyen, koska on suojelukohteita, tai taloyhtiökohtaisia älyvapaita sääntöjä, jotka saattavat rajoittaa varmuuslukkojen käyttöä. Henkilökohtainen suositukseni on, että mikäli tällaisen lukon itselleen hommaa, ei avaimia luovuteta taloyhtiölle, isännöintiin, tai huoltoyhtiöön, vaan niitä oikeasti varjellaan kuin kassakaapin avainta. Jollainen se tavallaan onkin.

Varmuuslukon avainten hamstrauksen vaarana tietenkin on, että ilman varmuuslukon avainta ei huoneistoon päästä myöskään hätätilanteessa sisään muuten kuin väkivalloin. Tämä saattaa aiheuttaa asukkaalle ylimääräisiä kustannuksia, koska ovi menee vaihtoon. Toisaalta ei tarvitse arvuutella onko huoneistossa joku vieraillut luvatta.

Muut turvavarusteet

Oven turvavarusteita on vaikka ja kuinka, mutta ehkä hyödyllisimmät, joskaan ei edellisen kaltaisia ehkäisijöitä, ovat telkisuoja ja vääntönupin suojakuppi. Nämä ehkäisevät sellaisia murtoja, joista ei välttämättä jää jälkiä.

Telkisuoja, rakorauta, murtosuojarauta, tai huulletussa ovessa huullosrauta-nimellä siunattu teräksinen suoja, joka estää, että oven ja karmin väliin ei ainakaan kokkua saa helposti sujautettua. Tavallaan on myös tarpeeton tuote, silloin kun ovi ja lukitus toimivat ja niitä käytetään asianmukaisesti. Koukulla, vaikka sillä telkeen asti pääsisikin roplaamaan, ei tee mitään kaiken ollessa kunnossa.

Telkisuoja on hyödyllisempi huultamattomassa ovessa, joissa lukkorungon telki saattaa näkyä ulospäin.

Huulletussa ovessa telkisuoja, eli huullosrauta on em. murtosuojauksen näkövinkkelistä lähinnä kosmeettinen, koska ovessa on jo huullos, joka estää lukitustelkeen suoran pääsyn.

Kerrostalohuoneistossa, jonka ovessa on postiluukku, on ihan paikallaan tehostaa vääntönupin suojausta. Tämäkin vain silloin, kun ovi ja lukitus toimivat ja niitä käytetään asianmukaisesti. Uudehkon asunnon oven postiluukku, sellainen hopeanvärinen, alumiininen möhkäle, estää jo itsessään teknisine ratkaisuineen tehokkaasti sisäpuolella olevaan vääntönuppiin pääsyn.

Vanhemmissa ovissa, joissa on metallinen luukku, vääntönuppiin pääsee käsiksi, kun tietää mitä tekee. Sellaisissa ovissa on paikallaan käyttää vääntönupin suojakuppia, joka tehokkaasti ehkäisee postiluukun kautta tehtyä vääntönupin manipulaatiota.

Oikeastaan kaikista muista ovesta suuntautuneista luvattomista visiiteistä jää selvät murronjäljet, joten sellaisten toimien suojaukseen en ota tässä miettelössä kantaa.

Huolehdi siis nämä perusasiat kuntoon:

• Avainturvallisuus
• Lukituksen asianmukainen käyttäminen
• Lukituksen ajantasaisuus
• Oviympäristön ja sen kaikkien varusteiden säännöllinen huolto
• Varmuuslukko
• Mikäli turvallisuus on prioriteettinä, harkitse erilaisten kätevien lukitushärveleiden hankkimista (älä siis hanki)
• Naapurille pullaa, niin jaksaa kyylätä myös sun oveasi